Tuhosiko akvaariotarvikkeiden tilaaminen netistä akvaarioliikkeet ja akvaarioharrastuksen Suomessa 2010-luvun alussa? Vai menettikö akvaario suositun asemansa harrastuksena todellisuudessa aivan muista syistä?
Yleinen syytös 2000-luvun puolivälistä alkaen akvaariokauppiaiden ja myös joidenkin “valveutuneiden” akvaarioharrastajien suunnalta on ollut, että akvaariotarvikkeiden tilaaminen netistä tuhoaa suomalaiset kivijalka-akvaarioliikkeet. Ja siksi akvaarioharrastajien pitäisi ostaa tarvikkeensa suomalaisista kivijalkakaupoista ja tukea niiden toimintaa, ellei liikkeiden haluta katoavan. Näin siis väitettiin ja syyllistettiin 2000-luvun loppupuoliskolla. Oliko väitteissä todellisuuspohjaa vai olivatko ne vain väistämättömän kehityksen epätoivoista vastustamista?
Nyt 2020-luvulla tiedetään, miten asiassa kävi. Akvaarioliikkeet ovat todella suurelta osin kadonneet Suomesta. Akvaariokauppojen ja ylipäätään eläinkauppojen määrä on radikaalisti vähentynyt ja nimenomaisesti akvaarioliikkeiksi profiloituvia kauppoja on Suomessa ilmeisesti enää kymmenkunta. (Yleislemmikkieläinliikkeet, joilla on parinkymmenen akvaarion akvaariohyllykkö ovat eri asia, vaikka niidenkin määrä on selvästi vähentynyt). Mutta oliko tähän todella syynä se, että akvaariotarvikkeet ostettiin verkkokaupasta eikä perinteisestä akvaarioliikkeestä? Eli jos nettikauppoja ei olisi ollut, olisivatko “vanhat hyvät ajat” edelleen täällä ja akvaariokauppoja yhtä paljon kuin 2000-luvun puolivälissä?
Ei. Tilanne olisi sama vaikka akvaariotarvikkeiden ostaminen netistä ei olisi ollut koskaan mahdollista. Syy akvaarioliikkeiden määrän romahtamiseen ei ollut internetissä oleva verkkokauppa ja sieltä tilaaminen. Syy oli internet itse – ja kaikki muu mitä siellä oli ja on akvaariotarvikeita myyvien verkkokauppojen lisäksi.
Akvaarioliikkeet eivät ensisijaisesti kilpailleet 2000-luvun puolivälistä alkaen akvaarioharrastajien akvaariotarvikeostoksista nettikauppojen kanssa. Ne kilpailivat aktiivisten ja potentiaalisten akvaarioharrastajien ajasta kaikkea internetin mahdollistamaan interaktiivista ajanvietettä vastaan.
Verkkokauppojen tekemällä hintojen halpuuttamisella / suoranaisella hintatason romahduksella 2000-luvun puolivälissä oli merkitystä tarvikemyyntiin akvaarioliikkeissä. Mutta akvaariolaitteet kestävät tyypillisesti käytössä 5-10 vuotta eli akvaarioita jo harrastavien tarvikehankinnat ovat vuositasolla vähäisiä, erityisesti tekniikan osalta. Tarvikepuolen myynnistä valtaosa tulee uusilta harrastajilta, jotka ovat vasta perustamassa akvaariota.
Nettikauppa oli hyvä syntipukki vähenevälle myynnille. Vaikka todellisuudessa verkkokaupoista tehdyt tarvikeostokset eivät olisi vaikuttaneet kalojen myyntiin siinäkään tapauksessa, että tarvikkeiden myynti olisi todellisuudessa alkanut vähentyä ainoastaan verkkokauppojen tuoman kilpailun takia. Itse asiassa, akvaariotarvikkeiden hintatason romahtaminen olisi päinvastoin teoriassa näkynyt kalojen myynnin kasvuna. Harrastajat olisivat nettitilausten tuoman olennaisen (puhutaan jopa yli 50% säästöistä) tarvikepuolen hintatason halpuuntumisen seurauksena saaneet samalla harrastukseen käytetyllä rahalla aikaisempaa laadukkamman tekniikan (eli paremmat olosuhteet akvaarioon), isomman tai useampia akvaarioita ja sen seurauksena ostaneet enemmän ja / tai kalliimpia kaloja.
Mutta näin ei käynyt. Akvaarioliikkeissä akvaariolaitteiden ja tarvikkeiden myynti laski, mutta samalla laski myös akvaariokalojen myynti. Eli jos syynä olisi ollut nettikauppa, olisi Suomessa siten ollut runsaasti uusia akvaarioharrastajia, jotka eivät kuitenkaan hankkineet nettikaupoista tilaamallaan tekniikalla perustettuihin akvaarioihinsa lainkaan kaloja?
Eihän se tietenkään näin mennyt. Todellisuudessa akvaarioliikkeiden myynin väheneminen ei liittynyt nettikaupasta tehtyihin tarviketilauksiin, vaan akvaarioharrastajien määrän vähenemiseen. Ja kun asiakasmäärä kutistuu, kilpailu perinteisten akvaariokauppojen välillä kiristyi, mikä kulminoitui myynnin vähenemisenä kunnes asiakkaiden ja kauppiaiden välinen epäsuhta korjautui markkinatalouden periaatteiden mukaisesti kauppojen määrän vähenemisellä.
Kääntäen voidaan sanoa, että akvaariokauppoja oli 2000-luvun puolivälissä liian paljon. Suomen kaltaisessa maassa jokaisessa pikkukaupungissa ei ole edes ennen internet-aikaa ollut akvaarioliikettä tai eläinkauppaa, ja tämä on myös johtunut markkinatalouden lainalaisuuksista. Jos alueen asiakasmäärä on liian pieni, liike ei tule menestymään. Samasta syystä Suomessa on myös ennen internet-aikaa ollut paljon lyhytikäisiksi jääneitä akvaarioliikkeitä ja eläinkauppoja, jotka on kyllä perustettu maantieteellisesti oikeisiin paikkoihin, mutta joissa on kuitenkin ollut liian paljon kilpailevia saman alan liikkeitä kysyntään nähden.
Nettikauppaa oli taas helppo syyttää tilanteesta, ellei sitä pystynyt tarkastelemaan kriittisesti.
Varsinainen syy, mitä ei haluttu tai kyetty näkemään, oli siis akvaarioharrastajien määrän vähenemisen aiheuttaja. Syyn tunnistamiseksi on kuitenkin välttämätöntä tarkastella pidempää ajanjaksoa, jotta nähdään mikä akvaarioalan toimintakentässä oli hiljalleen muuttunut. Kehityksen näkyvät oireet aikoivat olla havaittavissa juurikin vuoden 2006 paikkeilla ja sen jälkeen, mutta juurisyyt ulottuivat 1980-luvun loppupuoliskolle.
Akvaarioharrastus oli Suomessa ennen toista maailmansotaa huomattavan voimakkaasti painottunut harrastajien väliseen vaihdantaan, kauppaan ja verkostoihin kaupallisten akvaarioliikeiden sijasta. Tämä johtui Suomen pienestä akvaarioharrastajien määrästä ja hankalista kulkuyhteyksistä verrattuna jo pelkästään harrastajamäärältään huomattavasti suurempaan Ruotsiin, Keski-Euroopan akvaariomaista puhumattakaan. Toisen maailmansodan jälkeen akvaarioharrastuksen suosio alkoi etenevän kaupungistumisen myötä kasvaa ja akvaarioliikkeitä alkoi ilmestyä suurimpiin kaupunkeihin 1950-luvulta alkaen.
Akvaarioharrastuksen suosion kasvun mahdollistanut olennainen tekijä oli asuntojen sähköistymisen tuoma akvaarion helppohoitoisuus (ilmapumput, valaisimet ja lämmittimet). Keskeinen perussyy sille miksi akvaarioista tuli suosittuja oli kuitenkin se, että akvaario mahdollisti kotona harjoitettavan suhteellisen edullisen jossain määrin interaktiivisen harrastuksen, jota pystyi harrastamaan yksin. Vastaavia yksilösuoritteisia interaktiivisia harrasteita olivat myös muut lemmikkieläimet ja huonekasvit, mutta muut interaktiiviset vaihtoehdot käytännössä edellyttivät muiden ihmisten seuraa.
Akvaarioharrastusta ei tästä syystä 1950- 1960- ja 1970-luvuilla aina suinkaan aloitettu siksi, että henkilö oli nimenomaisesti kiinnostunut kaloista ja akvaariosta, vaan siksi, että haluttiin interaktiivinen kotona harrastettava harrastus ja muita vaihtoehtoja oli niukasti. Akvaarioharrastus ei siksi monien kohdalla muodostunut muutamaa vuotta pidemmäksi kokeiluksi, mutta kokeilijoiden määrä oli suuri. 1940-luvulla syntyneet, joilla oli lapsena ollut kotona akvaario 1950-luvulla, hankkivat akvaarion samoista syistä omille lapsilleen 1960-luvulla, 1950-luvulla syntyneet 1970-luvulla jne.
Interaktiivisen akvaarioharrastuksen kokeilu ja sukupolvelta toiselle hyppäävä harrastusjatkumo jatkui tälläisenä aina 2000-luvulle asti, mutta muutos alkoi näkyä vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Tämä oli seurausta siitä, että akvaarioharrastuksen suosion mahdollistunut interaktiivisen kotona harrastettavan yksilösuoritteen oligopoli murtui 1980-luvun puolivälissä. Syy voidaan tiivistää yhteen nimeen:
Nintendo.
Eli NES ja muut TV-pelikonsolit ja yksinpelaamisen mahdollistavat kotitietokoneet toivat uudenlaisen interaktiivisen yksilöaktiviteetin koteihin 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 1990-luvun alkupuolelle tultaessa käytännössä kaikkien saataville.
Nintendo, kotitietokoneet, internet ja lopulta 2000-luvulla sosiaalinen media siis mursivat interaktiivisen yksin onnistuvan kotiharrastuksen oligopolin, jota olivat vuosikymmeniä pitäneet hallussaan akvaariot, lemmikkieläimet ja huonekasvit.
1980-luvun lapset altistuivat Nintendon tuomalla uudenalaiselle interaktiivisuudelle, mutta kotona oli usein kuitenkin akvaario koska vanhemmillakin oli sellainen ollut omassa lapsuudessaan. 1990-luvulle tultaessa periytyvä akvaarion hankkiminen jatkui edelleen. Tässä vaiheessa konsolipelien interaktiivisuutta huomattavasti laajentaneet kotitietokoneet yleistyivät, ja interaktiivisuuden lopullisesti räjäyttänyt internet alkoi voimakkaasti yleistyä kotitalouksissa vuoden 1996 jälkeen. Vuosikymmenen vaihteessa internet oli jo lapsille arkipäivää.
Tämä kehitys on kuitenkin alkanut näkyvästi vaikuttaa akvaarioharrastuksen yleisyyteen viiveellä. TV-pelit ja tietokoneiden viihdekäyttö eivät juurikaan vaikuttaneet aikuisiin, joten kotitalouksissa elettiin edelleen perinteisen akvaarioharrastukseen sukupolvijatkumon mukaisesti. Vaikutukset akvaarioharrastuksen suosioon alkoivat näkyä vasta, kun Nintendo-, kotitietokone- ja varsinkin internet-sukupolvet ovat aikuistuneet.
Vuoden 2010 alussa akvaarioliikkeitä / akvaarioihin vahvasti panostavia lemmikkieläinliikkeitä oli Suomessa edelleen käytännössä sama määrä kuin 1990-luvulla, mutta 2010 aikana liikeitä alkoi sulkeutua ja kato kiihtyi seuraavan parin vuoden aikana. Tämä ajankohta osuu hyvin yhteen sen kanssa, että 1980-luvun nintendo-sukupolvi ja 1990-luvun tietokone-ja internetsukupolvi olivat muuttaneet omilleen ja alkoivat perustaa perheitä. Tällöin akvaarion hankkiminen lapsiperheeseen-traditio katosi, koska verrattuna viihde-elektroniikkaan, akvaario on kuitenkin paljon työläämpi ja sitovampi harrastus. Tällöin hävisi samalla muutamassa vuodessa merkittävä osa akvaarioliikkeiden perinteisestä uudesta asiakaskunnasta.
Akvaarioharrastus oli ja on usein määräaikainen kiinnostuksen kohde. Harrastajien kokonaismäärää ja kysyntää ylläpitävät uudet harrastajat, jotka korvaavat alalta poistuvat henkilöt. Kun suuri osa uusista harrastajista sitten jää tulematta akvaarioharrastukseen, kysyntä ja liikkeiden asiakkaiden määrä alkaa vähetä. Käytännössä aiemmin lapsena akvaariota enemmän tai vähemmän itse harrastaneet lapset lopettivat usein harrastamisen kasvaessaan teini-ikään, jolloin kotona olleesta akvaariosta usein kokonaan luovuttiin. Samat lapset palasivat kuitenkin akvaarioharrastukseen aikuisina omien lastensa kanssa. Eli he olivat uutta akvaariota hankkiessaan taas “uusia” harrastajia, joskaan eivät välttämättä kovin intohimoisesti asiaan suhtautuneita, jotka hankkivat lapsilleen akvaarion kun itselläkin sellainen oli.
Merkkejä akvaarioharrastajien määrän hiipumisesta alkoi näkyä 2000-luvun jälkipuoliskolla ja 2010-luvulla tämä sukupolvitraditio murtui lopullisesti, minkä seurauksena akvaarioharrastajien määrä Suomessa on romahtanut, samoin kuin akvaarioliikkeiden määrä.
Suuri osa sulkeutuneista akvaarioliikkeistä oli aikanaan Suomen mittakaavassa suuria ja alueellisesti merkittäviä eläinkauppoja, joilla oli usein vuosikymmenten mittainen historia takanaan. Nämä liikkeet eivät menneet konkurssiin, vaan ne vain hävisivät hiljaisesti liiketoiminnallisten faktojen käytyä selviksi. Eli omistajat lopettivat liikkeensä, siirtyivät eläkkeelle, toiselle toimialalle tai muihin töihin. (Lisäksi on huomattava, että eläinkaupoissa akvaariopuoli toi usein vain melko pienen osan kokonaisliikevaihdosta). Konkurssiin päätyneet liikkeet, joita ilmeisesti oli varsin vähän, näyttivät pääsääntöisesti olleen uusia alalletulijoita.
Akvaariotarvikkeiden tilaaminen netistä ei siis suomalaisia akvaarioliikkeitä tappanut eikä tapa edelleenkään. Sen on tehnyt ihmisten valinnanvapaus ja laajentuneet interaktiiviset ajankäyttömahdollisuudet. Toisaalta, ne jotka akvaarioista ovat kiinnostuneita, ostavat edelleen kalansa akvaarioliikkeistä. Liikkeiden määrä vain on paljon vähäisempi kuin aiemmin, mutta asiakaskunta ei ole sinänsä kadonnut mihinkään.
Toisaalta, akvaarioharrastajien taso on nykyisin keskimäärin aikaisempaa korkeampi. Nykyisin akvaario hankitaan suurimmassa osassa tapauksia siksi, että siitä ollaan oikeasti kiinnostuneita. Ei vain siksi, että halutaan jotain (interaktiivista) tekemistä tai siksi, että perheen vanhemmillakin oli lapsuudenkodissaan akvaario. Akvaariotekniikan ja -tarvikkeiden hintatason romahtamisella on ollut erittäin positiivinen vaikutus akvaarioharrastukseen. Akvaarioiden pyörittäminen alitehoisella tekniikalla laitteiden kalleuden takia on historiaa. Samaten laitteiden keinotekoisen ylikorkea hintataso, joka oli seurausta maahantuojien / tukkuliikkeiden liian korkeista katteista ja yksinoikeussopimuksista perinteisten akvaariolaitebrändien kanssa. Akvaarioiden taso ja akvaariokalojen olosuhteet ovat nettikauppojen ansiosta keskimäärin paremmat kuin koskaan aikaisemmin, joten kehityskulkua nykytilanteeseen ei voi pitää miltään osin negatiivisena.
Ne akvaarioliikkeiden omistajat, jotka ovat 2010-luvun pudotuspeleistä selvinneet, eivät välttämättä koe nykytilannetta kovinkaan huonoksi. Akvaarioharrastajien kokonaismäärä on Suomessa jälleen melko vakaa, joskin selvästi pienempi kuin aikaisemmin, mutta vastaavasti akvaariolikkeiden määrä on vähentynyt joten kilpailutilanne ei ole paha. Ja itse asiassa nykytilanne ehkäisee tehokkaasti uusien kilpailijoiden ilmestymistä ja niistä syntyviä paikallisia (1-2 vuotta kestäviä) markkinahäiriöitä, varsinkin jos kaupan perustamiseen tarvitaan rahoitusta ulkopuolisilta tahoilta, jotka osaavat analysoida markkinoita.
Kilpailutilanne ja pudotuspelit ovat siirtyneet nettikauppojen välisiksi, sillä suurin osa verkkokaupoista ei pysty tarjoamaan asiakkaille juurikaan mitään selkeää syytä miksi tietty tuote kannattaisi tilata juuri kyseisestä kaupasta eikä siitä toisesta, joka myy saman tai vastaavan tuotteen halvemmalla. Monilla nettikaupoilla liiketoimintaidea ei ole ollut senkään vertaa selkeä ja objektiivisesti arvioituna elinkelpoinen kuin runsain määrin perustetuilla ja lyhytikäisiksi jääneillä eläinkaupoilla oli 1990-luvun hulluina vuosina erilaisten starttirahojen avokätisen jakamisen seurauksena. Suomessakin on nykyisin jo selvästi enemmän lopetettuja akvaarioalan nettikauppoja kuin edelleen toiminnassa olevia.